Tänään vituttaa, jälleen...

Äiti soitti aamupäivällä ja oikeastaan koko päivä meni pilalle, koska syyllistyin siitä, etten suostu lähtemään pääsiäiseksi sukulaisvisiitille veljen perheen luo yhdessä porukoiden kanssa. Veli on paljon vanhempi eikä meillä ole mitään yhteistä. En tunne oloani luontevaksi hänen seurassaan ja toisinpäin. En jaksaisi teeskennellä sosiaalista ja pirteää, lisäksi ajomatka on monta sataa kilometriä ja mä saan melkein joka jumalan kerta migreenin siellä niin ei
oikein huvita lähteä.

Lisäksi veljen vaimo on utelias ja kyselee multa aina, mitä aion tehdä "seuraavaksi". Ne eivät tiedä, että mulla ylipäätään on mielenterveysongelmia, koska meidän perheessä salaillaan näitä asioita. Nimittäin mun vanhempien mielestä on häpeällistä, että joku on ns. "hullu."

Tästä seuraa tietenkin ongelmia vuorovaikutuksessa, kun ei voi rehellisesti sanoa, että oon aika pahasti masentunut, enkä tule toimeen ihmisten kanssa ja sen takia en koskaan viihdy kauaa yhdessä työpaikassa/koulussa. Ne ihmettelee, miksei mulla ole vieläkään ammattia eikä kunnon työuraa saati parisuhdetta.

Siinähän ihmettelee. Mua ei kiinnosta mennä sinne teeskentelemään ja esittämään jotain muuta kuin olen. Mä en voi hyvin tällä hetkellä ja se on fakta enkä tahdo oloani enää yhtään tästä huonontaa.

Vihaan sitäpaitsi matkustamista, koska tuun siitä kipeäksi. Sen lisäksi mua rassaa se alituinen teeskentely, kun pitää esittää ns. normaalia ja se on henkisesti pirun raskasta.

On siis monia syitä, miksi en mene ja en jaksa niitä kaikkia edes tässä luetella.

Äiti ei näköjään hyväksy sitä, etten lähde. Se saa mulle paskan fiiliksen aikaan, kun tuntuu, että pitäisi lähteä velvollisuudesta ja pilaan sit tyyliin kaikkien muiden pääsiäisen, kun en lähde. Sanoin jo 2 viikkoa sitten, etten varmaankaan lähde. Mutsi soitti tän viikon maanantaina ja yritti vielä houkutella mua lähtemään. Totesin, etten lähde ja kerroin myöskin, miksi en lähde.

Sit se vielä tänään kysyi, että "ootko edelleen sitä mieltä ettet halua lähteä" ja totesin olevani ja kerroin edelleenkin syyt, miksi oon päätynyt tähän ratkaisuun.

Äiti huokaisi, että "no itsepähän tiedät paremmin." Just silleen saatanan marttyyrina ja niin et munkin pääsiäinen meni pilalle jo etukäteen,kun tiesin että nyt se märehtii sitten koko pääsiäisen sitä, kun en lähde messiin. Joskus vituttaa kyllä omat sukulaiset niin paljon...Onneksi ei paljoa olla tekemisissä. Vanhempiakin kestän just ja just, muista sukulaisista puhumattakaan.

Joskus tuntuu siltä, ettei mun vanhemmat ymmärrä vittuakaan mistään. Mutsikin aina hokee sitä samaa mantraa "ei sussa oo mitään vikaa, ei sussa oo mitään vikaa" ihan kun ne asiat jotenkin paranisivat siitä, että kulkee läpi elämänsä laput silmillä ja kieltäytyy näkemästä tosiasioita. Voi äitikulta, kun ei se vaan mee niin, että tosiasiat kieltämällä sun tyttäresi muuttuisi yhtäkkiä terveeksi ja ongelmattomaksi tapaukseksi...

Anyway, en siis lähde ja nyt istun tässä tietokoneen edessä äärimmäisen vittuuntuneena. Oon nukkunut jo monta viikoa huonosti (lopetin Ketipinorin mikä oli ehkä virhe) pelkän melatoniinin voimalla ja se syö jaksamista tosi paljon. En siis jaksa kuunnella mitään paskanjauhantaa siitä, että "pitäisi vaan olla välittämättä siitä mitä muut sanoo" ja "olethan sä kuitenkin lähisukulainen" jne jne. Jos mua ei huvita lähteä niin mä en silloin lähde ja piste. Miksei äiti voi vaan tajuta sitä ja lakata syyllistämästä?

Mä olen saatana sentään aikuinen ihminen ja mulla on oikeus kieltäytyä sukuloimasta jos mua ei huvita. Ei ole mitään vitun "velvollisuutta" lähteä. Mun velikin on aikuinen ja veljenlapsetkin jo kouluikäisiä ja sitäpaitsi me kaikki nähtiin viimeksi jouluna, eihän tästä ole kun 3 kuukautta ja se oli mulle ihan tarpeeksi stressaavaa.

Miksi mun pitäisi mennä stressaamaan itseäni sukulaisiin kun en viihdy siellä? Päinvastoin voin huonosti kun en voi olla oma itseni. Mä voin huonosti muutenkin joten miksi mun pitäisi kiusata itseäni vaan sen takia, että ne ihmiset siellä, joihin mulla ei ole edes kunnon tunnesidettä, sattuu olemaan mun sukulaisia?

Äitikään ei ilmeisesti haluaisi lähteä, mutta isä tavallaan pakottaa ja mutsihan on aina kai ollut faijan tossun alla. Jos se ei esim. suostu tapaamaan isän kusipääsiskoa (joka aina vittuilee) niin isä murjottaa ja aukoo päätään ja äiti antaa periksi, koska niin on kaikille helpompaa.

Ja mä tunnen itseni nyt huonoksi ja itsekkääksi ihmiseksi, kun en lähde sinne pääsiäisen viettoon. Olen pilannut äidin pääsiäisen ja mahdollisesti muidenkin. Veljeni kuulemma ihmettelee, kun en mene. Sit vanhemmat stressaa sitä, että mitä ne sanoo syyksi, etten mene. "Ei vaan huvita lähteä" ei ilmeisesti ole tarpeeksi relevantti syy kerrottavaksi.

Sukulaisten mielipiteitäkin porukat murehtii, että mitä sanoa esim. utelevalle tädille, joka säännöllisesti kyselee, mitä mulle kuuluu. Tekis mieli soittaa sille ämmälle ja haukkua se pystyyn ja käskeä jättämään mun vanhemmat kyselyineen rauhaan. Sanoa kaikille, että mä olen hullu ja sen takia en ole töissä enkä tule ikinä menemäänkään joten voitte lopettaa ne iänikuiset utelunne.

Vituttaa kun mielenterveysongelmat on tällainen tabu meidän yhteiskunnassa. Jos mulla on jalka poikki niin voin sanoa sen ihan suoraan ja saan sympatiaa ja myötätuntoa ja ihmiset ymmärtää, mutta jos sanoo "masennus" tai jtn niin ihmiset luulee laiskaksi ja pahimmassa tapauksessa vittuilee esim. kannustamalla lenkille tai lisäämään d-vitamiinin määrää jne jne. Munkin elämä olis huomattavasti helpompaa jos vois vaan olla rehellinen edes omalle perheelleen.

Meidän perhe on by the way tunnekielteinen. Asioista ei voi puhua niiden oikeilla nimillä ja sen takia ihmisillä ei ole hyvä olla, mutta kaikki vaan teeskentelee, ettei ilmapiirissä ole mitään vikaa ja että kaikki on ookoo. Se on alkanut näin vanhemmiten vituttaa aina vaan enemmän ja enemmän. En jaksa osallistua siihen teeskentelyyn enää.

Että kiitos vaan äiti, kun pilasit syyllistämisellä munkin pääsiäiseni. Miks helvetissä et vaan voinut pitää turpaasi kiinni? Jos sulla on paha olla sen takia, että tyttäresi ei omista henkilökohtaisista syistä jaksa lähteä sukuloimaan niin pitääkö kostaa se tyttärelle inttämällä, vähättelemällä ja olemalla huonolla tuulella, vaikka tiesit etukäteen, että en lähde?

Että helvetin hyvää pääsiäistä vaan kaikille